perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kuulumisia

Nyt on taas tapahtunut paljon ja vauhdilla enkä luonnollisesti ole kuin takaraivossa muistanut blogin olemassa oloa. Piti ihan käydä lukemassa mihin tämän kanssa jäätiin. Kerrataan siis koira kerrallaan tapahtumia:

Wäinö:
Wäinön kanssa saatiinkin soppa aikaan ja hurja takapakki kaikkeen tekemiseen. Josta ollaan sitten jo ehditty tointua ja nousta :D Wäinön kanssa alettiin harjoitella taukokäytöstä vaan se ei oikein ottanut onnistuakseen. Rauhoittumisen sijaan koira keräsi painetta ja se kattilahan kiehuu jossain vaiheessa yli. Jotenkin tiesinkin, että näin tulisi käymään ja annoin sen silti tapahtua - seurauksena se, että juuri ennen Kuopion kisoja, Wäinö otti ja ampaisi rähisemään treenikaverin koiralle. Vitsi mikä fiilis lähteä kisaamaan... Kaiken lisäksi olin kuin maani myynyt, tiesin, että ihan itse olen tämän aiheuttanut vaan en sisäistänyt syytä. Huono kouluttaja, huono koiran omistaja, tunsin, että olen pettänyt pikkubuhundini täysin.

Kisoissa tämä näkyi. Wäinö nimittäin lamaantui! Se oli niin epätyypillistä, että hetken jo harkitsin heittäväni hanskat tiskiin ja toteavani, että minusta ei ole kouluttamaan Wäinöstä rallykoiraa. Onneksi seuraavaksi viikonlopuksi sattui Jirka Vierimaan koulutus, joka oli aivan huippu! Siellä palauteltiin mieliin, että mistä tässä kaikessa on kyse. En ala selostamaan neuvoja sen enempää, totean vain, että kaikki reaktiivisen koiran (ja toki muutkin) omistajat kyseiselle kurssille vaan! Jirka suositteli luettavaksi Control Unleashed - kirjaa, jota tässä olen tavannut ja yrittänyt sisäistää. Parasta oppia niin kirjasta kuin Jirkalta oli se, että koirani SAA olla reaktiivinen, se ei ole huonoa koulutusta vaan ominaisuus. Palaan ehkä koulutukseen ja kirjaan jossain muussa postauksessa, koin niistä olevan minulle niin paljon hyötyä ja iloa.

Wäinö kävi myös pallopaimentamassa Vihmerän kurssilla ja koska noilla kursseilla minulla on hyvä ja turvallinen olo, oli koirakin rento ja keskittynyt, vaikka sen läheisyydessä treenattiin ihan vieraita koiria. Nyt Wäinö on ilmoitettu koiratanssin verkkokurssille ja sitä odotankin kuin kuuta nousevaa. Saattaa olla, että ennen kuin Wäinö nähdään rallyradalla, käväisen sen kanssa koiratanssikisoissa. Harrastusmaailman ulkopuolella Wäinö osoitti herkkyyttään ja muistutti samalla, että kaikesta toiminnanhalustaan ja reaktiivusuudestaan huolimatta tai ehkä niiden takia, minulla on erityisherkkäkoira. Sain migreenikohtauksen vähän aikaa sitten. Wäinö ei syönyt kunnolla edellisenä iltana ja oli muutenkin vaisu, se vain hiippaili huoneesta toiseen. Luulin, että se on masentunut. Seuraavana päivänä kohtaus oli kunnolla päällä ja Wäinö jätti ruokaa syömättä! Sitä ole tapahtunut ikinä ennen... Ja kun kohtaus oli kärsitty ja tainnutettu, oli Wäinö takaisin oma itsensä. Ihmeellistä. Mutta kaikista koiristani Wäinö oli se, joka reagoi voimakkaimmin kipuuni. <3

Ruttu:
Penska aloitti rallyyn tutustumisen. Ensimmäisellä kerralla oli todella kuuma, joten olimme vain vajaan tunnin, harjoitellen lähinnä kontaktia ja vierellä kulkemista. Ruttu on kuumuudelle aika arka, se vaikuttaa siihen ihan eri tavalla kuin poikiin, joten helteellä sen kanssa ei tarvitse varmaan jatkossakaan tehdä mitään. Olin kumminkin tosi tyytyväinen, koska se yritti, motivoitui ja ennen kaikkea oli toisten koirien läheisyydessä rauhallinen. Muutama haukahdus sieltä tuli, mutta ne eivät jääneet päälle ja käskyt saavuttivat sen korvat häiriöstä huolimatta.

Toisella kerralla ei enää edes haukuttu. Silloin teemana oli takapään käyttö laatikkotreenillä ja senhän Ruttu hoksasi todella nopeasti! On se vaan fiksu. Muutama eteentulokin otettiin ja nekin se teki vallan mainiosti. Olin jopa yllättynyt sen hoksaamiskyvystä, en edes tiedä miksi - aina olen sitä nokkelana pentuna pitänyt. Ruttu kokeili myös Nose workia ja sehän olikin sen kanssa hauskaa! Senkin se hoksasi nopeasti ja aloinkin ehdollistamaan sitä eukalyptuksen tuoksuun. Siinä meille ehkä tosiaan tulevaisuuden laji. Lenkillä se teki huiman luoksetulon kun en huomannut lenkkeilijään kahden koiransa kanssa, jotka tulivat suoraan koiran nenän eteen (välimatkaa 50 m). Me seisottiin koiran takana ja mies kutsui sen luo - ja sehän tuli! Haukkui hieman selkänsä taakse, mutta sehän tuli suoraan ja miettimättä luo! Tosin minun luo :D Huima pentu!

Wilho:
Voi tuota minun mielettömän hienoa poikaani! Kisattiin toista kertaa VOIttajassa Pieksämäellä. Paineita olisi tällä kertaa ollut, vaan luettuani Control Unleashed - kirjaa ja käytyäni Juha Minkkisen Psyykkinen valmennus koiraurheilussa - luennolla, päätin ottaa taktiikakseni, että keskityn koiraani enkä laske radalla virhepisteitä. Sehän toimi yli odotusten: pisteet 87 ja luokkavoitto. Sekoilin radalla, mutta palkkioksi siitä, että annoin Wilholle kaikkeni, se totisesti antoi kaikkensa minulle ja paikkaili virheitäni (mm. "SIVU! eiku ei, pysy vaan siinä vieressä!, No, nyt se SIVU!" - eli annoin koiralle väärän käskyn, peruin sen ja sitten annoin sen kohta uudestaan ja se teki juuri niin kuin sen oli tarkoitus. Sen ilme kyllä oli, että kerää ittes :D) Käytösruudussa se paineistui hieman, eli siihen meille harjoittelun paikka. Asennon se toki piti, mutta haluaisin sille vielä rennon itsevarman asenteen siihen.

Meillä onkin nyt sitten kaksi hyväksyttyä tulosta ja ihan vahingossa samalta tuomarilta! En ollut ollenkaan katsonut ketä on tuomaroimassa. Luultavasti seuraavat kisat menevät syksyyn ja kesän aikana aloitamme mestariin tähtäämisen toden teolla. Muutamat mestarin liikkeet ovat vielä ihan hakusessa, niistä kauheimpana tuo kolmen minuutin seisominen käytösruudussa, ja tietenkin haastetta riittää myös peruutuksessa oikealla ja poispäin ohjaajasta. Joka tapauksessa nyt on hyvä mieli siitä, että ollaan saatu hommat rullaamaan ja asenne kohdilleen, kaikki muu tulee kun tulee.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kisaamassa pitkästä aikaa

Lauantai kului kisaamisen merkeissä. Aamu aloitettiin lenkittämällä koirista turhat energiat pois, tai siis Wäinöstä. Lenkin onnistui olla mukava ja rento meistä kaikista, eli parasta mahdollista valmistautumista illan koitoksiin.

Aloitimme Wäinön kanssa AVOssa taas, saaden taas sen tutun nollan :D Ohjaaja ottaa tämän omaan piikkiinsä. Viime kisoista oli kulunut niin kauan, että kuvittelin taas koiran säntäävän jonnekin (mitä se ei ole koskaan tehnyt) ja siitä johtuen olin todella jäykkä. Treenikaveri sanoi, että käskytkin tulivat niin myöhään, ettei koiralla ollut mitään mahdollisuutta suorittaa niitä oikein. Totta. Vaan mitäs tuosta! Jäi hyvä mieli, että koira silti yritti ja pysyi luona, vaikka tein kaikkeni, ettei näin tapahtuisi! Uuteen koitokseen päästään jo parin viikon päästä Kuopiossa, josko siellä uskaltaisin luottaa Wäinöön paremmin. Onneksi meillä on aikaa kisata tätä luokkaa vaikka maailman tappiin asti.

Wilhon kanssa korkattiin VOI. Minulla ei ollut tavoitteita, en edes uskonut, että saadaan hyväksytty tulos. Rata ei ollut kovin vaikea, mutta sisälsi muutaman meille ei-niin-varman kyltin. Sain rennon otteen tekemiseen (ihan loppua lukuun ottamatta) ja Wilho teki todella parhaansa - rauhallisen innokkaasti eli juuri siinä mielentilassa, jota olen sille tavoitellut. Tästä tuloksena 81 pistettä ja kolmas sija! Huimaa, on se vaan niin hieno pikkueläin! Käytösruutukin meni nappiin, vaikka sitä ei kovin paljoa ollakaan harjoiteltu. Siitä varmaan kiittäminen lukukoiraharjoituksia :)

Tuurasimme myös päivän lopuksi mestariluokan nollakoirakkoa sairastapauksen vuoksi. Wilho oli siinä vaiheessa päivää jo väsynyt ja mm. nukkui sylissäni kun odoteltiin vuoroamme. Noh, onneksi siellä oltiinkin vain häiriöksi enkä sitten vaatinutkaan Wilholta yhtään mitään. Se mm. kiersi putken, ei tajunnut merkkiä ollenkaan, tein ohjaajavirheitä vaikka millä mitalla, mutta en lannistanut koiraani ja siitä olen tosi tyytyväinen! Kaiken kaikkiaan siis todella hyvä päivä, tästä on hyvä jatkaa.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Pentukoululainen

Päästiin Rutun kanssa viimein aloittamaan pentueskari ja kivaa hommaahan se oli. Olin varautunut siihen, että Ruttu on kovinkin arka ensimmäisellä kerralla, mutta mitä vielä! Ympäristö kiinnosti sitä kovasti kyllä, mutta jaksoi se keskittyäkin. Alkuun pennuilla oli leikki hetki, mutta toinen paikalla ollut iso pentu ei oikein Rutusta jaksanut kiinnostua, tai oikeastaan ihan päinvastoin eli murahteli ja haukahteli Rutulle. Ruttu nosti kyllä niskakarvat pystyyn, mutta väisti tilannetta mahdollisimman paljon. Paikalla oli myös kaksi pienempää pentua, mutta niiden kanssa Ruttu vain haisteli, leikkiin en uskaltanut päästää valtavan kokoeron takia - Ruttu maanantaisessa mittauksessa 22 kg!

Yllättävää kyllä Ruttu jaksoi myös keskittyä tekemiseen ja aloittelimmekin naksuttimen ehdollistamista sekä käsikosketusta. Istuminen sujui hienosti myös tässä ympäristössä. Siinä onkin meille viikoksi harjoiteltavaa. Eilen tosin hylättiin kaikki semmoinen ja lähdettiin pentutreffeille toisen bullmastiffin kanssa. Ruttu sai kivat painit aikaan, mutta mukana olleella Wäinöllä keitätti hieman yli... Se yritti astua vierasta pentua koko ajan, joten minun oli pakko pitää se hihnassa. Wilho sen sijaan olisi jopa vieraan kanssa leikkinyt, mutta kun painiva kaksikko jyräsi sen, se antoi kovaäänistä palautetta käytöstavoista - Rutulle :D

Olin siis kaiken kaikkiaan tyytyväinen pentukurssin antiin ja saatiinpa sieltä tulijaisiksikin vaikka mitä, mm. reppu koiratavaroille sekä 15 kg Royal Canin - ruokaa, nameja ja pussi koulutusnameille. Namit syötin lukukoirassa Wilholle, jolla olikin neljä lukijaa. Kaikki lukivat yli aikansa eikä tauoille jäänyt aikaa, mutta Wilho keskittyi erinomaisesti. Lukukoirakausi lähenee loppuaan ja meillä on enää kaksi kertaa jäljellä ennen kesälomaa. Voimme siis keskittyä tuleviin rally-tokokisoihin täysillä. Wilholla on paljon intoa, mutta kestoa ei vielä riittävästi suorittamaan kokonainen voittajarata. Kisat ovat jo parin viikon päästä, joten niihin mennään ilman tavoitteita - siis oikeasti. Toista kertaa en intoa pilaa, sen olen päättänyt eli humputellaan sitten jos näyttää, että mitään ei hommasta ala tulla. Liikkeet on hallussa, oikealla seuraten oikealle kääntymisessä on vielä petrattavaa.

Wäinö on niin ikään ilmoitettu samaisiin kotikisoihin ja siinä sitä vasta vaiheessa ollaankin. Luopumista ollaan harjoiteltu jonkin verran, että selvittäisiin houkutuksesta. Listalla on myös liikkeellelähdön hetki, eli juuri se hetki kun Wäinö karkaa jos karkaa. Suunnitelma kisapäivään on jo olemassa: Wäinö käy lenkillä heti aamusta, tekee kahden lelun leikin, lepää autossa alokasluokan ajan ja ottaa luopumisharjoituksia juuri ennen omaa vuoroaan. Tällä mennään, varoivaisesti toivon, että se pysyy hanskassa ja saataisiin viimein se ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kuulumisten kertaus ja ihana kevät

Blogin päivitys taas jää, tekemistä on ollut, kerrottavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta väsy iskee... Lomaviikkokin oli ja meni ja sen aikana puuhailtiin paljon koirien kanssa, itse kylläkin hyvin rauhalliseen tahtiin liikkuen sillä flunssa ei vieläkään täysin päästänyt otteestaan.

Loma aloitettiin Rutun kanssa tutustumalla bostoninterrieri Vitoon, joka ottikin pojan iloisen innokkaasti vastaan. Alkujärkytys oli tällä kertaa hyvin lyhyt ja Ruttu intoutui leikkiin ihan kunnolla - jopa niin kunnolla, että venäytti hieman jalkaansa. Mitään sen kummempaa ei kumminkaan sattunut ja pienellä levolla jalka oli taas entistä ehompi. Rutun päivää järkytettiin myös lähtemällä kaikkien poikien kanssa maalle vanhempieni luo. Wilho ja Wäinö olivat tietysti tuttuun tapaan innoissaan, mutta niin oli Ruttukin; se otti ympäristön heti omakseen. Nukkumisesta ei alkuun meinannut tulla mitään, mutta tarpeeksi väsyneenä sillekin oli lopulta annettava periksi. Jäimme ihan yöksi ja yö sujui niin ikään hyvin, vaikka oltiin vieraassa paikassa. Kaipa Ruttu tajusi toisista koirista ja minusta, että tämä on kiva paikka.

Toinen ruttunaama oli Rutulle mieluinen kaveri - ja toisinpäin. Leikki yltyi välillä niin, että Vito kävi tauolla portin takana, mutta hienosti tämä kaksikko tuli toimeen.

Se hetki kun on vain luovutettava. Tokmannilta löytyi uusi peti ja hinta harmitti alkuun hieman. Tästä pedistä tosin voi pyyhkäistä lian rätillä pois helposti ja se on silti pörröinen ja pehmeä. Näitä lisää!

Söpöstelyä <3

Ruttu sai myös ensimmäiset rokutuksensa. Itse piikkiä se ei edes huomannut, mutta hampaiden katsominen oli siitä epäilyttävää. Se taisi tulkita sen leikiksi, mutta eläinlääkäri oli hieman eri mieltä. Lisään listalle tuon hampaiden katsomisen opettelun, unohtui kokonaan... Kynsiä sentään ollaan leikattu eikä siinä ole hankaluutta - namin kanssa sujuu oikein mallikkaasti.

Ruttu on päässyt myös käymään hallilla pariin otteeseen. Molemmilla kerroilla se on ollut hieman arka, mutta saanut paljon silittelyjä osakseen, joista se on sitten rohkaistunut ja ottanutkin kaikki irti. Se jopa leikki lelulla hieman, mikä on erityisen rohkaisevaa. Olen järjestänyt sille pentutreffejä muutamaan otteeseen ja niistä on tullut onnistuneita kokemuksia. Tapasimme mm. venäjän spanielin ja toisen bullmastiffipupsin. Molempien kanssa Ruttu koitti leikkiä. Kaverit eivät niin innostuneet, mutta olivat kuitenkin ystävällisiä ja Rutun kokemus koirista pääsi karttumaan taas muutaman koiran verran.

Wilho on ehtinyt käydä niin rallytreeneissä kuin lukukoirailemassakin. Lukukoirailuun ollaan saatu kivaa rutiinia ja rauhoittuminen paikan päällä on lähes välitöntä. Wilho on myös erittäin innoissaan menossa työpaikalleen ja sekös se vasta onkin mukavaa! Jossakin ollaan onnistuttu! Viime viikolla Wilho näytti aralle lukujalle jopa paljon temppuja, mutta rauhoittui heti kun lukeminen alkoi, vaikka temput selvästi kiihdyttivät sitä. Voiko parempaa tulosta edes haluta? Rallyssä taas koitettiin rataa oikealla puolella, mutta menin ahnehtimaan liian pitkää pätkää ja se kyllä kostautui - jätättäminen oli välitöntä. Sitä korjattiin seuraavissa treeneissä ja saatiinkin motivaatio pysymään hienosti. Kisoihin tullaan menemään kuitenkin puhtaasti tämä on hauskaa asenteella, tuloksesta viis! Sanoin vetämälleni ryhmälle, että motivaatio on kaikista tärkeintä, yritän muistaa sen itsekin.
Lukukoira valmiina hommiin!

Wäinössä näkyy treenaamattomuus. Se karkailee eikä jaksa keskittyä ja meillä onkin jonkin verran työtä, että saadaan se kisakuntoon. Pentu on tietenkin vienyt niin suuren osan energiaa, että ihmekkös tuo, mutta tosiasia on, ettei meillä tällä tavalla ole mitään mahdollisuutta hyväksyttyyn tulokseen. Jostain on siis aikaa ja energiaa kaivettava - siis pääsiäisen jälkeen, koska pojat on varattu sinne minilomalle. Se tosin tekee Wäinölle varmasti hyvää, pääsee pois Rutun hampaiden alta ainakin hetkeksi.

Viikonloppuna nautittiin hankiaisista, auringosta ja parantuneesta terveydestä! Ai että oli hienoa viimein jaksaa tehdä asioita! Kevät <3
Jee! Juostaan!
Joo, juostaan! Vaan kaikki jalat tuntuu olevan keskenään eri mieltä suunnasta...

Pentutreffeillä Nasu hyppääkuvaan.

Wilhoa ei toisten namit kiinnosta, mutta Rutulle maistuu.



torstai 3. maaliskuuta 2016

Sairastelua

Olen ollut enemmän tai vähemmän flunssassa (tai siis influenssassa) viime viikot, enemmän viime viikolla, jolloin olo oli niin kauhea, etten saanut minkään koiran kanssa tehtyä yhtään mitään. Wäinön rally-kisatkin jouduin lauantailta perumaan ja sekös harmitti! Pentu on elänyt kuin pellossa, lähinnä sisätiloissa ja ulkoillen pihamaalla itsenäisesti - joka ei tee tietenkään hyvää esim. sisäsiisteyskasvatukselle. Tällä viikolla olen ollut jo paremmassa kunnossa, mutta jälkitautien pelossa ottanut todella rauhallisesti.

Tällä viikolla olen siis ottanut uuden vaihteen sisäsiisteysopetukseen. Olen rampannut pennun kanssa ulkona vähän väliä, kehunut ja palkannut oikeasta suorituksesta - ja tietenkin siivonnut niin maan pirusti vahinkoja lattioilta. Pari viime yötä onkin sujunut ilman vahinkoja ja eilen oli ensimmäinen vuorokausi kun pentu ei tehnyt yksiäkään tarpeita sisälle. Ei edes yksinollessaan. Olen myös sopinut leikkitreffejä, jotta pentu saisi sosiaalista kanssa käymistä. Toivon todella terveyttä itselleni, jotta tämä alku pennun kanssa saataisiin hyvin käytettyä! Ensi viikolla on jo ensimmäisten rokotusten aika, kylläpä aika taas rientää!

Onneksi kevättä alkaa olla jo ilmassa enkä eilen malttanut olla lähtemättä lenkille kun aurinko paistoi ja pääsin töistä hyvissä ajoin. Koska aika oli niin varhainen ja ajattelin, että porukkaa ei varmasti ole kovin paljoa vielä liikkeellä, otin uskaliaasti kaikki neljä koiraa matkaan. Tällä kertaa homma sujuikin hyvin ja rennoissa tunnelmissa. Yhteen kävelijään törmättiin lenkin loppumetreillä, mutta sain kaikki koirat keräiltyä kasaan ja kävelijä lähti kiertämään toista reittiä, joten suoraa kohtaamista ei onneksi tullut. Pentu oli (ihanan) väsynyt lenkin jälkeen ja painui suoraan nukkumaan pariksi tunniksi.

Kolme ehdin saada samaan kuvaan, joten kuten ainakin :D

Herkku, kiitos!

Kevättä rinnassa ja lumikylpy - mikäs sen parempaa!

Aktiivilenkkeilijä tekee pyrähdyksen ja on taas kohta kameran tavoittamattomissa

Wilhon kanssa meillä oli taas eilen lukukoirailua Lehmossa kahden lukijan verran. Liekö lenkki väsyttänyt pojan vai mitä, mutta Wilho otti todella rauhallisesti. Molemmat lukijat jäivät juttelemaan kanssani oman vuoronsa jälkeen ja Wilho haki lapsilta itsenäisesti rapsutuksia! Muutenkin se pysyi kauniisti paikallaan eikä minun tarvinnut nameilla houkutella sitä ollenkaan. Olen erittäin tyytyväinen.

En edes uskalla kunnolla toivoa, mutta josko tällä viikolla päästäisiin rallytreeneihin?

lauantai 13. helmikuuta 2016

Väsy tulee vielä nopeasti ❤

Totuttelua

Ruttu reipastuu hetki hetkeltä. Tuntuu, että joka kerta kun se herää uniltaan, se on rohkeampi kuin käydessään nukkumaan! Tällä hetkellä iltavimmat ovat aikamoisia: toisia koiria pitää härkkiä, vaikka ne kuinka murahtelisivat. Herra louskuttaa niille ja käy välillä näykkäisemässä varsinkin Wilhoa karvoista. Ei auta, vaikka se saa murinaa ja luimistelua osakseen. Tultiin siihen tulokseen, että vaikka tällä hetkellä suojellaan pentua muilta, tilanne saattaa muuttua päälaelleen eikä siihen välttämättä mene kauaakaan…

Neljän koiran huolehtimisessa on omat juttunsa. Neljäs ei todellakaan mene siinä missä kolme, ei ainakaan kun yksi on tavoille opetettava kakara. Kävin yksin koko porukan kanssa metsässä ihan pienellä kävelyllä ja totesin, että lienee paras hoitaa tämä toistaiseksi kahdessa erässä. Kaikki sinällään meni ihan ok, mutta tuntui, että silmät sai olla selässäkin, joten rentous oli hommasta kaukana. Eli ehkä mennään jatkossa niin, että pentua opetan erikseen tavoille (korkeintaan otan Darran mukaan) ja pojat lenkitän omalla lenkillään.

Ruttu muistuttaa enemmän Wilhoa pentuna kuin Wäinöä. Wilhohan oli aikamoinen ilkiö ja tämä tulokas tuntuu taistelevan tittelistä ihan tosissaan. Kyytiä saa muiden koirien ja minun lisäksi myös huonekalut, kengät, johdot, you name it! Suuntaan huomiota parhaani mukaan sallittuihin asioihin ja ollaan alettu opettelemaan malttia ja odottamista. Ruokakupin ääressä on jo istuttava niin kuin muidenkin koirien. Ruuanjako alkaa jo sujua, eikä pentu hyökkää enää toisten kupeille.

Wilho sai omaa aikaa kun käytiin lukukoirailemassa. Liekö siitä kiinni vai rutiinin löytymisestä hommaan, Wilho oli tällä kertaa normaalia rauhallisempi, vaikka meillä oli kolme lukijaa ja kaikki lukivat 20 minuuttia. Joka tapauksessa olin erittäin tyytyväinen ja meillä oli oikein onnistunut työpäivä 😊 Olen ollut kipeänä ja pentuun on mennyt kaikki likenevä energia. Ajattelin, että pakko saada pojille jotain tekemistä tai kohta ne hyppivät seinille. Kävin siis vielä lukukoirailun päälle poikien  kanssa lenkillä ja heittelin Wäinölle keppiä lumihankeen, jotta se saisi edes vähän purettua paineita. Lenkki tosin jäi lyhyeksi, koska oma olo oli niin heikko.

Ilmeisesti kuitenkin paineita oli purettu riittävästi sillä Wäinö vaikutti seuraavana aamuna rauhalliselta. Minulla oli edelleen kipeä olo, joten lenkki vaihtui kahvitteluhetkeksi kaverin luona, jonne otin Wäinön mukaan leikkimään porokoira Lakun kanssa. Omaksi yllätyksekseni koirat todellakin leikkivät! Alussa niillä oli pieni välien selvittely, mutta todella mitätön. Se väsytti Wäiskiä kivasti ja saipahan sekin ns. oman hetken kun oli ainoana koiran mukana.

Perjantain treeneihin ei päästy, koska olin vieläkin liian kipeä. Se harmitti ihan toden teolla, varsinkin kun tiedän, että seuraavien viikkojenkin osallistumisen kanssa on vähän niin ja näin. Pääsin Wäinön kanssa Kuopion rallykisoihin tämän kuun lopussa ja harjoiteltavaa olisi, mutta minkä teet. Käydään kokeilemassa. Onneksi kisoja on tulossa lähiseuduille kevään aikana jopa runsaasti! Wilhon kanssa tuntuu, että olemme viimein valmiit korkkaamaan voittajan. Olin haaveillut pääseväni mitteleiden rally-tokonrotumestaruus kisoihin tänä vuonna, mutta ne ovat jo toukokuun lopulla ja kun on kaiken maailman pentukurssia tulossa, taidan vielä jättää ne väliin. Ehkä ensi vuonna!